*

jormamoll

Ainekirjoitukseni. III c luokka 1958. Kulmakoulu. Helsinki.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨alkaa¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Tämän syksyn uutuuksia koulussamme.

 

Koulussamme on uusittu paljon kaikenlaista. On paljon uusia opettajia, pulpetteja ja kaikkea on maalattu. Tullessani ensimmäisenä päivänä kouluun, huomasin heti, että käytävä ja luokkia oli maalattu. Samat huomiot olivat myös muut tehneet. Paljon keskusteltiin kaikista uudistuksista. Saimme myös uusia opettajia. Uudet opettajat saimme Maantiedossa ja Uskonnossa, ja he molemmat tuntuvat mukavilta ainakin näin alussa.

Hieman myöhemmin koulun alettua sai muutama oppilas uudet kannet pulpetteihinsa. Seuraavana päivänä sai taas jokunen aivan tuliterä kannet. Vihdoin aamulla havaitsivat koko luokan oppilaat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saaneensa uudet pulpetin kannet.

Kävimme myös katsomassa viime vuotista luokkahuonettamme. Siellä oli maalattu lattiasta kattoon asti. Kaikki sanoimme, että tämähän on nyt aivan kuin uusi luokkahuone.

Etsimme jokainen omat pulpettimme ja koetimme istua niissä. Kaikki totesimme yksimielisesti että ne tuntuivat kodikkailta. On hyvin hauska todeta että koulussamme on tehty niin paljon uudistuksia..

 

¨¨¨¨¨¨¨päättyy¨¨¨¨¨¨¨¨

 

Jos kiinnostaa, niin voi   antaa arvosanan asteikolla 10- 4. Laitan myöhemmin opettajan arvosanan.

Kaikki kommentit ovat kovasti tervetulleita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Hmm, tämä vaatii pohtimista. Muutaman pilkkuvirheen havaitsin. Lisäksi maantieto ja uskonto on kirjoitettu isoilla. Ainakin nykyisin kyse on virheestä.

Toisaalta käytit lauseenvastikkeita oikein useassa kohdassa. Kolmasluokkalaisen kohdalla tätä voi pitää taitavana kirjoittamisena.

Joissakin kohtaa, esim. "On paljon uusia opettajia, pulpetteja ja kaikkea on maalattu.", lauserakenne on ehkä kömpelehkö, mutta ikään nähden en pidä virhettä suurena.

Aineen aihetta et kertonut, mutta hyvin loogisesti kerroit koulusi muutoksista, ja muutosten vaikutuksista oppilaisiin. Uskon siis, että pysyit hyvin aiheessa.

Ehkä ihan kiitettävää en antaisi, mutta kyllä tuosta tekstistä näkee, että olit kova poika lukemaan.

Minulla ei ole harmainta haisua siitä, miten arvosanat oikeasti annetaan. Minä antaisin 8+ tai 9-.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1
Kiitokset lempeästä ja positiivisesta arviostasi.

Pilkkut kopioin muistaakseni sellaisinaan, kuten muutkin virheet. Ne pilkkusäännöt muodostivat suuren esteen kirjoittamiselleni. Niitä päntättiin meidän koululaisten päähän monta vuotta, näin ainakin muistelen.
Nykyään noudattelen itse keksimääni pilkkusääntöä; pilkku sinne missä selkeys sitä vaatii.

Ihan totta, lauserakenteet ovat kömpelöitä, myös sanantoistoa on liikaa. (Sitä yritän nykyään välttää mahdollisuuksien mukaan.)

Aineen aihe oli ”Tämän syksyn uutuuksia koulussamme.”

Lukemisillani en pääse kehumaan, kyllä suosikkilukemista taisivat olla Tex Willer, Pecos Bill ja sellaiset. Erityisesti pidin ”Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuista.”

Muistelen että Korkin suoraselkäisyys ja oikeudenmukaisuus olivat puhuttelevaa. Lisäksi ”Outsiderin” (= kirjoittaja; Aarne Haapakoski) huumori oli tervehenkistä, eikä osaavan kirjoittajan tarvinnut viljellä alapään huumoria lukijoita kosiakseen.

Näitä seikkailujahan tuli radiostakin jatkosarjana.

Olin aika ahdistunut ja pelokas koulupoika 13- 14 -vuotiaana, vaikka ainakin näin jälkeenpäin ajatellen kummempaa syytä ei olisi pitänyt olla. Välttävästi toimeen tuleva perhe; isä, äiti, sisareni ja minä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiinnitin huomiota sisältöön. En niinkään kirjoitusvirheisiin, joita minulla on aina ollut merkittävä määrä. Sisällöissä useinkin pärjäsin ja joskus aine luettiin luokan edessä.

Kuten Sari totesi: "Kolmasluokkalaisen kohdalla tätä voi pitää taitavana kirjoittamisena." Tässä aineessa näkyy jo kasvun ja muutoksen jälkiä, ei enää lapsen pohdintaa.

Oliko opettajanasi Toini Havu vai Irja S:::: , mikä sukunimi mahtoikaan olla, Salonenko? Liekö ollut muitakin suomenkielen opettajia?

Hauskoja muistoja tällaiset löydöt. Minä antaisin ainakin 8+.

Oliko Vilho Huttunen eli heppa englannin opettajan, entä ankka ruotsin kielessä? Oli muuten luokanvalvojana, mutta miksi ei hänenkään nimensä juuri nyt tule mieleen. Ehkä opettajien kuvat toisivat, mutta niitä ei juuri ole katseltavana.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Mieleeni on jäänyt tilanne, kun olin alaluokilla, ja opettaja alkoi korjailla ainekirjoitustemme virheitä. Yksi kaverini oli kirjoittanut aineeseensa : "Kun pääsin kotiin, olin niin nälkäinen, että söin koko kaapin".

Eipä tuo tyttöpolo sentään kaappia syönyt, tyytyi vain sisältöön. Jotain korjattavaa löytyi omastakin aineestani, mutta se ei ole niin jäänyt mieleeni.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2
Kiitos myönteisestä kommentistasi, Irja

Opettajana oli Irja Salomaa keskikoulussa, Kerttu Havu lukiossa.
(Irja Salomaa asui muuten ihan koulun vieressä, Kruunuhaankadun toisella puolella.)

Kyllä Vilho Huttunen opetti ruotsia, mahtoiko opettaa myös englantia, hyvä tarkkamuistinen opettaja.

Ankka (Saga Wikberg) oli alaluokilla ruotsin opettaja. (Lapset ovat julmia lempinimiä keksiessään). Hän tuli joka aamu taksilla kouluun. Se lienee ollut kallista tuolloin 50- luvulla.

Rehtori oli alussa Yrjö Eloniemi, myöhemmin Toini Havu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Voi muistit nuo nimet. Vilho Huttunen opetti meille englantia. Oli hyvä siinä. Minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa englannin sanojen kirjoittamisessa, sillä pelkäsin häntä niin kovasti. Kirjoitin aina sanat valmiiksi suomeksi ja englanniksi useaan kertaa, jos vaikka joutuisin viemään ne hänen kotiinsa Aleksis Kiven kadulle, seitsemänteen kerrokseen, taloon, jossa ei ollut hissiä. En koskaan joutunut, mutta opin, hyvin tuossa jotoksessa.

Irja Salomaa todellakin. Jonkinlainen äitihahmo ja minunkin äidinkielen opettaja.

Lukiota en Kulmakoulussa käynyt. Olen silti kiitollinen sille koululle kotitalousopetuksesta ja matematiikan opetuksesta. Olin hyvä matikassa. Opettajana oli Yrjö Eloniemen sisar. Olin Eloniemien kotonakin käymässä Kulosaaressa. Luokallani oli Yrjö Eloniemen pojan tytär, jonka kanssa oli kaveri. Hän kyllä oli melkoisen korni. Pelkäsin kokeita ja hän odotti aina saavansa kiitettävän kaikista kokeista. Hän sanoi minulle:"Toivo sinä, että minä saan kiitettävän, niin minä toivon, että sinä saat yläarvoisen". Koski lähinnä kieliä, ei matikkaa, josta tuli kiitettäviä. Olin surkea lukija. Kun sitten kävin rouva Auven tunneilla kotini likellä, sain aina kiitettäviä ruotsista, joka oli minulle melko vaikeaa aluksi, vaikka sitä olin pienen ikäni kuullut.

Tykkäsin ainekirjoituksesta. Aina löytyi jokin mielenkiintoinen aihe mistä kirjoittaa. Muistan oppikoulun toiselta luokalta tapauksen kirjoittamisesta. Olin kuunnellut radiosta lasten kuunnelman, josta kirjoitin aineen. Yksi luokkakaveri oli myös kuunnellut sen ja närkästyi kuin aineeni luettiin ja olin kirjoittanut aiheesta, jonka hänkin tunsi ja tunnisti kirjoitukseni perusteella.

Muistakto Eino Pinomaan uskonnon opettajamme, jota kutsuttiin Pinohiireksi tai bilogian opettajan, jota kutsuttiin rotaksi. Oliko yhtään opettajaa, jolla ei olisi ollut jotain kummallista lempinimeä. No ehkä tuo matikan opettaja, neiti taisi olla? Oikein mukava ja lämmin ihminen.

Kyllikki Lahtela, Olavi Lahtelan puoliso ja Markku Lahtelan äiti, taisi olla vain omalla nimellään.

Jumppaa ja pelejä sekä luistelua ohjasi Schoulz, sultsiksi kutsuttu, melko ankaran oloinen nainen. Pidin silti hänestä, vaikka en parhaita noissa lajeissa ollutkaan. Pelkäsin korkeushyppyä niin, että harjoittelin yhden kesän kotipihalla. Isäni teki korkeushyppytelineen ja syksyllä ylitin reippaasti metrin. Olin aika hyvä, kun rimakauhu oli hellittänyt. Jotenkin oli aina se tarve pärjätä ja tehdä sen eteen jotain. Niinpä seuraava kouluni olikin sitten Mäkelänrinteen lukio, tuleva urheilukoulu. Rainer Pelkonen silloin oli rehtorina. Hyvä koulu jo silloin

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #15

15#

Yrjö Eloniemen sisarta en muista ollenkaan, mikä hänen nimensä oli, muistatko?

Sirenius, naisopettaja, etunimeä en muista, opetti meille englantia.
Käsittääkseni hän oli sukua Siegfrid Sireniukselle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigfrid_Sirenius

Minä puolestani inhosin ainekirjoitusta, vaan olispa kiva lukea ylioppilasaine. En muista enää edes aihetta. No, läpi se meni rimaa hipoen niin kuin muutkin aineet.
Tyttöjen jumppamaikan nimeä en muista, mutta eikö Maj Schoultz ollut biologian opettaja.

Muistat varmaan mikä oli manala Kulmakoulussa. Sehän oli se pimeä, savuinen poikien wc siinä portin pielessä.

Nyt vaan jäin miettimään missä oli tyttöjen Wc? Ei sinne sisäänkäynti varmaankaan ollut pihalta.

Niin, Kyllikki Lahtelan mies oli tosiaan Olavi Lahtela, ministerikin parhaimmillaan. Heidän tyttärensä oli Rauna- Riitta Lahtela, silloinen opiskelijaradikaali
Lahtelat Olivat käsittääkseni Mikael Jungnerin isovanhempia.
Olavi Lahtela kuoli traagisesti eduskunnan puhujakorokkeelle.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Mukava muistella menneitä

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #21

Maj Schoulz oli tyttöjen jumppamaikka, ehkä toimi biologian opettajanakin, Sitä en tiedä. Meillä oli maantiedon opettajana Jaakko Tolvanen, joka oikeasti oli taiteilija eikä kyllä maantieteestä tainnut niinkään välittää. Sitä en hänen opettamanaan oppinut. Kirjatkin olivat tylsiä.
Naisten jumppamaikaksi tuli myöhemmin nuori vaaleahiuksinen nainen, jonka niemeä en muista ja miehille tuli tumma komea nuori mies. En ollut heidän kanssaan tekemisissä.

Rafu jakeli aina viisaista neuvoja oppilaille ja varoitteli erityisesti poikia kaupungin lapiohommista. Kehotti lukemaan. Hän taisi opettaa kemiaa ja fysiikkaa. En muista mitä hän meille opetti vai jäikö vain muuten mieleen. Fysiikan tuntejahan tytöille ei ollut ja siitä oli katkera. En tietystikään halunnut uhrata kotitaloutta, koska pojille opetettiin samaan aikaan fysiikkaa ja ehkä kemiaakin. Sääli.

Tyttöjen wc:hen mentiin rappukäytävästä. Tuota poikien wc:tä en oppinut tuntemaan? Lukiolaiset taisivat olla tosiella puolella rakennusta kuin keskikoulua käyvät vai olivatko?

Nyt ei millään tule mieleen matinkan opettajan nimi, mutta minulla on face book kaverina yksi Yrjö Eloniemen lapsenlapsista. Voinpa kysäistä häneltä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Nyt on tietoa matikan opettajan nimestä Vieno Sundholm. Nimeä en ehkä kouluaikanakaan tiennyt, sillä tuntui aivan vieraalle. Ei tainnut olla lempinimeä edes.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tietysti annan 10+, kun kerran saan sen antaa. Perusteluissia painaa se, että aine on säilytetty näin pitkää, silloin se on rakas kirjoittajalle, eikä siitä voi vähempää antaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä perustelu, mutta liekö säilynyt vahingossa?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#4
Kiitos kymppi lämmittää mieltä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Siksi kymppejä kannattaa aina jakaa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Ensimmäiseksi herätti toiveen että olisipa omia aineitani tallella, ei sitten niin minkäänlaista muistikuvaa ole mitä kirjoittelin. Sen toiki muistan että ainekirjoitus oli yksi mieluisammista kouluaineista.

Silmääni pisti pienen kirjoittajan kyky katsoa hetkeä pidemmälle kun mainitsi että näin alussa Uskonto ja Maantiede vaikuttaat mukavilta. Olihan siinä mukana myös ajankuvaa, vähään oltiin tyytyväisiä.

Mukava oli lukea, kiitettävä arvosana on helppo antaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#5

Kiitos kannustavista sanoista. En minä niitä juuri kouluaikana saanutkaan.

Niin…. Olen säilyttänyt lähes kaikki ainekirjoitusvihot vv -58 - -65.

Kirjoituksia on kolmisenkymmentä, lyijykynällä vihkoon kirjoitettuna. Olen ne nyt ”digitalisoinut” ne muistitikuille. Näin ne on helppo säilyttää, jos joku jälkeläinen joskus kiinnostuisi.

Ajatus on ollut vähän sellainen, että kyllä minä vielä näytän :-)

Olin ainekirjoituksessa kaiken kaikkiaan huono. Kirjallinen ja suullinen esitys oli 4 tai 5 lukiossa, keskikoulussa vähän parempi.

Olen näitä kirjoituksia lueskellut ja päädyn kyllä siihen lopputulokseen, että opettajat ovat toimineet suurin piirtein oikein. Minä olin estynyt, arka nuori ja samalla armoton täydellisyyden tavoittelija.

Pitkäjännitteisyyttä ei ole ollut juuri ollenkaan, tiedotkin heikohkot, niin lopputuloskaan ei ole loistava.

Näillä vanhojen kirjoitusten tutkimisella on ollut suurempikin merkitys, ne liittyvät pienenä osana suurempaan kirjalliseen itsetutkisteluun, jonka tarkoituksena on tavoitella , jos hienosti sanotaan, seesteisempää elämää, ”päivä kerrallaan.”

Kun tyttäremme kävivät koulua yritin seurata heidän kirjoituksiaan.
Tulin siihen tulokseen, että nykyään annetaan huomattavasti helpommin hyviä arvosanoja kuin tuolloin 50- luvulla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Meille oltiin ankaria. Meitä oli paljon ja opettajat sodan kokeneita. Joitakin oli sodassa ollut. Kyllä sellainen vaikutti. Appenikin kiltti mies Norssin biologian opettaja oli ollut Rukajärvellä. Ei niistä asioista kovasti puhuttu. Kaikki eivät puhuneet eikä se mitä oli tapahtunut kovasti tullut ulos, mutta ehkä se näkyi asenteissa ja elämässä yleensä kuitenkin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo kolmas luokka tarkoittaa siis oppikoulun kolmatta luokkaa, joten lienet ollut silloin jo seitsemättä vuotta koulua käymässä. Eli ehkä olet ollut jo 14-vuotias silloin. Aineen korkea kypsyystaso on siis tietyssä mielessä aivan oletettavaa jo tuossa iässä.

Kirjoitus oli sinusta riippumattomasta syystä ehkäpä hiukan "mitättömästä" aiheesta, mutta pystyit silloin kuitenkin sitä jollain tavoin loogisesti vatvomaan ilman liikaa tautologiaa tai tautofoniaa.

Antaisin 8+, ilman tiettyjä oikeakielisyysvirheitä (esimerkiksi juurikin ne suurella kirjoitetut oppiaineiden nimet tai "tuliterä kannet", mikä olisi yhdyssana) olisin antanut 8 1/2.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#6
Kiitos kommentista ja hyvästä arvosanasta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Opettajan arvio aineesta: 6- (7) . Kokonaisuus hatara!

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

6- on itse kirjoituksesta, 7 on muistaakseni siisteydestä (käsialasta?)
Aine on kirjoitettu viivoitettuun vihkoon lyijykynällä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pintaremontti luokkahuoneissa, korjaukset pulpeteissa sekä vaihtuvuus opettajakunnassa. Minusta tuossa on sievoinen luettelo "uutuuksista koulussa", aivan kuten tehtävänanto edellytti.

Sujuvuuden suhteen kirjoituksessa olisi paljonkin parannettavaa, ja varsinkin toisessa kappaleessa kirjoittaja suorastaan jankuttaa pulpetinkansista. Testasin "tuliterä"-sanan merkitystä kolmella 1990-luvulla syntyneellä suomalaisella, koska arvelin käsitettä heille vieraaksi. Erehdyin; jokainen tiesi sanan merkitsevän "aivan uutta". Nykyslangissa synonyymi olisi tyrmistyttävästi "pränikkä", jonka pohjalta löytyy englannin "brand new".

Oppiaineiden nimiin lipsahtaneissa isoissa alkukirjaimissa kirjoittaja on ymmärtääkseni haksahtanut noudattamaan talon omia tapoja. Luulen 50-luvun lukujärjestyksissä käytetyn merkintöjä "Klo 9-10 Uskonto, klo 10-11 Maantieto" jne. Muistaako joku?

Kirjoituksen lopusta välittyy tietty nostalgia. Vanhat pulpetit ja kodikkuus... varhaisteini voi muistella vanhoja aikoja lämmöllä ihan siinä missä ikäihminenkin!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Meillä oli kansakoulun ensimmäisellä luokalla sellaiset puiset paripulpetit, jolloin saman pulpetin ääressä istui aina kaksi oppilasta vierekkäin. Oli äärimmäinen häpeä, jos joutui istumaan tytön vieressä. Sellaisesta joutui kyllä kiusatuksi vielä välitunnillakin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Muistan paripulpetin joten kuten... oliko istuinosa liitetty täysin kiinteästi pöytäosaan, vai oliko ne yhdistetty jonkinlaisella säätökiskolla? Paripulpeteilla kalustaminen hyödynsi luokkahuoneen lattiatilaa tehokkaasti, koska yksi käytävänleveys jäi ikään kuin pois. Huono puoli oli ehdottomasti ergonomia, kun työpisteen mitat olivat millilleen samat kuin vierustoverilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #18

Muistaakseni ne olivat kyllä aivan kiinteät kauttaaltaan. Yhtä puuta, eikä muuta.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Oli minunkin kansakaoulussani kiinteät paripulpetit. Kauheinta ja ihaninta olisi ollut jos opettaja oli määrännyt minut samaan pulpettiin salarakkaani Leenan kanssa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#16

>Sujuvuuden suhteen kirjoituksessa olisi paljonkin parannettavaa, ja varsinkin toisessa kappaleessa kirjoittaja suorastaan jankuttaa pulpetinkansista.....

ooo

Juuri niin. Samaa minäkin nyt ihmettelen, miksi en jo silloin tuota kömpelyyttä osannut välttää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oikein muistat Tuomo lukujärjestysten ajan merkinnän. Niitähän sai ilmaiseksi pankeista ja kirjakaupoista ainakin. Silloista lasta ilahduttavia, mutta tuskin mitään merkitystä nykylapsille sellaisilla. Saavat niin paljon kaikkea. Mehän maksoimme oppikoulussa kaikesta. Kannoimme mukana maitopullon ja eväät kotoa. Oli koulussa ostettavissa ruokaakin, mutta harva sitä söi. Vasta lukiossa söin kouluruokaa ja se oli erittäin hyvää ja ruokatunti oli päivän kohokohta. Söimme luokkakavereiden kanssa yhdessä ja syntyi paljon mielenkiintoista keskustelua.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset